Saturday, November 18, 2017

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (The Ministry of Utmost Happiness)



This is a fairly chaotic novel about India and about the conflict in Kashmir. There was little actual plot, but the book followed lives of several people. At the beginning of the book the intersex boy/girl was promising, but then the plot spread like a fishing nets, following far too many sub-characters in a non-coherent way. The book is filled with violence, rape, and injustice, and is not light reading.



Kirja, joka oli kulttuurillisesti niin outo, että alkupuolella sitä piti lukea ”science fiction” -moodi päällä – harva scifi romaani kuvaa vieraampaa ja kummallisempaa maailmaa. Juonellisesti kirja on kuin Intia, runsas, vaihteleva ja kaoottinen. Kirjassa ei ole varsinaista yhtä yksittäistä juonta, vaan se muodostaa enemmänkin toisiaan sivuavien toisistaan polveilevien juonien verkoston, joka tuntuu laajentuvan koko ajan.
Kirja alkaa hermafrodiitin, Anjumin tarinalla. Hän muuttaa 15-vuotiaana hijrojen taloon. Hijrat ovat ”kolmatta sukupuolta” perinteisesti edustava ala”kasti” Intiassa. (Tämä piti googlata, ja näin tosiaan on, kyseessä ovat etenkin miehet mutta ilmeisesti myös naiset, jotka kokevat olevansa normaalin sukupuolensa ”ulkopuolella”. Heillä on oma asemansa Intian elämässä ja rituaaleissa). Vietettyään vuosia hijrojen talossa ja koettuaan sekä hyviä, että huonoja aikoja hän muuttaa hökkeliin hautausmaalle. Sinne kerääntyy muita kohtalon koettelemia ihmisiä ja osittain näiden ihmisten kokemaan kirjan tapahtumat perustuvat – tosin poimuillen runsaasti eri henkilöiden välillä. Kovin merkittävää ja selkeää yhtenäistä juonta kirjassa ei oikeastaan ollut.
Asiat joita kirja kuvaa ovat pääosin järkyttäviä ja ahdistavia, eivätkä todellakaan saa aikaan mitään mielihalua matkustaa Intiaan. Pistää ihmettelemään minkälainen valta uskonnolla ja kansallistunteella (jotka ovat pitkälti oikeastaan samaa asiaa tai ainakin saman asian kahta eri puolta) oikein on. En oikein ymmärrä logiikkaa, miksi jotain yksittäisen maan osaa – vaikkapa siis Kashmirin Intiassa ei anneta erota emämaasta, jos pääosa sen väestöstä sitä haluaa. Mihin ihmeeseen Intia sitä muka tarvitsi? Miksi sen takia pitää sotia ja sortaa? Mutta tätä kumminkin tapahtuu ja tämän älyttömyyden julkituomissa kirja on tärkeä. Mikään varsinainen lukunautinto se ei ollut, enkä edes pidä sitä erityisen hyvin tai kauniilla kielellä kirjoitettuna, vaikka omat hyvät kohtansa siinä onkin. Tosin sen arvioiminen, onko tässä kyse käännöksestä vai alkuperäistekstistä ei ole helppoa. Suosittelen kirjaa luettavaksi, jos on ihan lian pirteällä ja optimistisella tuulella ja ajattelee, että maailma on kaikkialla hyvä paikka.

478 s.

Sunday, November 12, 2017

Liza Marklund: Ajojahti



Second to last of the Annika Bengtzon series. A businessman is tortured almost to his death and his wife is missing. There is nothing in their past (at first glance) which could be the reason for those things. And Annika's boss is in trouble as the TV-documentary he made about twenty years ago is suspected to be false. (Like anyone would really care so much). A lot better than some of the former books – Annika is less irritating and there less dwelling on her personal life.

Annika Bengtzon -sarjan viimeistä edellinen osa. Solsidanin eliittilähiöstä löytyy kotoaan lähes kuoliaaksi kidutettu liikemies. Hän on aikaisemmin ollut mukana politiikassa äärikonservatiivissa puolueessa, mutta on joutunut eromaan yrityksiensä taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Myös liikemiehen vaimo on kadonnut. Samaan aikaan lehden päätoimittaja, Anders Schyman on vaikeuksissa, kun hänen vuosia sitten tekemäänsä TV-dokumenttia on alettu epäillä valheelliseksi, ja tuntematon blogikirjoittaja arvostelee häntä siitä kovin sanoin. Liikemiehen kidutusta tutkii muiden poliisin mukana edellisistä kirjoista tuttu poliisi, Nina Hoffman, joka on saanut uuden työpaikan rikospoliisista. Annikalla itsellään on sopeutumisia uuden avopuolisonsa ja etenkin hänen lastensa kanssa elämiseen. Kirjassa seurataan osajuonia aika tasapuolisesti ja mielenkiintoisesti ja Annikan oman elämän kuviot eivät saa suhteetonta osaa, kuten joissain aikaisemmissa kirjoissa. Hän myös vaikuttaa selvästi vähemmän ärsyttävältä kuin joskus aikaisemmin. Nina Hoffman on hyvä uusi lisä päähenkilöiden joukossa ja hänen osuutensa ovat lähestulkoon kiinnostavimpia koko kirjassa. Tapahtumat etenevät hyvää vauhtia ja seuraavaa, sarjan päättävää osaa, jää odottamaan ihan hyvällä mielellä. Ainoita hiukan häiritseviä osuuksia olivat Anders Schymania koskevat jaksot – oikeastiko joku olisi niin kiinnostunut yksittäisestä parikymmentä vuotta sitten julkaistusta TV-dokumentista, että välittäisi vähääkään, saati sitten, että asiaa koskeva blogi keräsi suunnattoman suosion ja tiedotusvälineet parveilisivat asian tiimoilla niin innostuneina?

382 s.

Friday, November 10, 2017

Markus Bennemann: Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja



A book which examines many different strategies animals have for procreation. Some very interesting stories.

Mielenkiintoinen tietokirja, joka esittelee eläinkunnan erikoisimpia lisääntymistapoja kattaen osapuilleen kaikki eliöryhmät paperiveneistä hyönteisten (sieltä niitä erikoisuuksia todella paljon löytyykin) kautta nisäkkäisiin. Kaikennäköiset mahdolliset erikoisuudet prostituutiosta erilaisiaan petostyyleihin asti kyllä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa kalalaji, jossa urokset ja naaraat ovat erinäköisiä, ja uros puolustaa haaremiaan raivokkaasti. Mutta osa uroksista näyttääkin naaralta ja tässä valeasussa pääsee livahtamaan naaraiden seuraan.

338 s.